Olen ollut lomalla kohta kolme viikkoa, ja palkallisia päiviä niistä on hurjat viisi. Tämä yhtälö on motivoinut ahkerasti hakemaan töitä, ja kun hakee duunia monta tuntia päivästä, niin huomaa rakentaneensa kotiin toimiston. Mun kotitoimistoon kuuluu puolet sohvasta, sohvapöytä, kahvikuppi, ja viisi tyynyä. Töitä haen, koska olemme muuttamassa Tampereelle kesäkuussa, ja jos tätä nyt joku Tampereen vaikuttaja lukee, niin voisi palkata mut. Mä toivon tosi kovasti, että kun vuoden päästä luen tätä blogia alusta alkaen, niin tämän postauksen kohdalla voisin olla ylpeä itsestäni. Siitä että olen muuttanut, saanut töitä, opetellut pärjäämään uudella paikkakunnalla ja rakentanut sinne kodin. Luotan kovasti omaan kykyyni suoriutua tästä listasta, mutta stressiä pukkaa, kun yrittää jonkinlaisen aikajanan sisällä kaiken käydä läpi. Ja sitähän ei hirveästi auta se, että on jättämässä täällä kaiken tämän taakseen. Vakituisen työn, perheen, kodin ja kaverit. Toisaalta tilannetta voi tarkastella myös tämän hetkisen tilanteen pakottamasta näkökulmasta. Ei nyt voi täällä samalla paikkakunnallakaan nähdä kavereita, vaan puhelut ja videopuhelut on arkipäivää. Ja oikeastaan töitäkään ei kauheasti ole ollut, vaan pääsiäisen pyhillä taktikoitu talviloma on kerryttänyt kahden viikon ajalta palkkaa vain pari sataa. Koti on tuossa eteisen muuttolaatikoissa odottamassa, ja perhe on perhe vaikka muuttaisi kuuhun. Kaiken kattavassa summassa voin siis kävellä keittiöön kahvinkeittimelle, kaataa vähän lämmikettä kupposeen ja sen jälkeen jatkaa siitä mihin olin jäänyt. Kirjoittamaan taas uutta hakemusta, jossa kerron miljoonannen kerran samoja asioita, mutta vähän eri tavalla täyttämään juuri tämän työtehtävän vaatimuksia. Ja tää on ihan pirun tylsää, onneksi ensi viikolla on videohaastattelu ja siinä pääsee kertomaan itsestään ihmiselle eikä hakukoneelle. Wish me luck!
Jonna Nyt kun on muutaman viikon istuskellut tässä yksiön sohvalla, joka on paikkaansa vaihtanut jo useamman kerran, on ollut aikaa suunnitella ja haaveilla. Elämässä seuraavana isompana muutoksena on Tampereelle muutto, ja sen suunnittelu on ollut aivan ihanaa. Muuttopäivä senkun lähenee, ja tässä on enää kuukauden päivät aikaa käydä läpi koko tämän asunnon sisältö ja katsoa riittääkö se sisällöksi seuraavaankin. Ja eihän se alkuun riittänyt. Meillä on nyt täällä kahden ihmisen tavarat, joista osa on vielä edellisen muuton jäljiltä laatikoissa. Sen lisäksi on hankittu tavaraa, jota tarvitaan seuraavaan asuntoon. Muutamme siis yksiöstä kaksioon, joten käytännössä se tarkoittaa aivan jäätävää tavaran määrää näihin neliöihin, joissa elämme tällä hetkellä. Tai yritämme elää, sillä ainakin toinen meistä tuntee olonsa jättiläiseksi aina kulkiessaan sängystä kahvinkeittimelle. Samaan aikaan facebookin nettikirppis ja tori.fi huutaa hoosiannaa, kun sinne työnnetään kaikki, mitä ei raaski heittää roskalavoille, mutta eroon pitää päästä. Ja kahvinkeitin huutaa vielä kovempaa, kun suurin osa kamppeista vaihtuu suomalaiseen tyyliin kahvipakettiin. Häseltämisen ja muuton suunnittelun keskellä on ollut myös paljon aikaa haaveilla. Mulla on selkeästi jonkinsortin luovakausi menossa, ja käytännössä se näkyy jatkuvana järjestelynä, kokkailuna, siivoiluna ja häseltämisenä. Täydellistä tv-tasoa metsästäessä onnistuin käymään noin 10000 vaihtoehtoa läpi, ja verhoja etsiessä vielä enemmän. Ja verhoja en edes löytänyt vielä. Sanoin aamulla jo ääneen, että luojan kiitos tämä kausi iski nyt tähän muuton keskelle, koska muuten loputon häsellys ja pakkaaminen vain ahdistaisi ihan himskatisti. Onnistuin löytämään torista vanhan lipaston telkkarin alle, ja nojatuolin aamukahvihetkiin. Jyskistä bongasin alennuksesta maton, ja myös uudet päälliset koristetyynyihin. Lipasto ja nojatuoli on isäni luona säilössä, matto on vielä paketissa eteisessä ja ainoastaan vanhat koristetyynyt sai nyt uutta elämää. Ja mielessäni kokoajan rakennan uutta olohuonetta, jonka päädyssä on ihana ikkuna, jonka alle tulee nojatuoli. Ja lattialle uusi pörröinen matto. Ja sohva siihen pitkälle seinälle, tyynyt uusien päällisten kanssa ja vastapäätä lipasto ja sen päälle televisio. Isoveljeni rakensi meille hyllytason, joka tulee nojatuolin viereen ikkunan alle, ja siihen tulee joskus tulevaisuudessa hankittava lp-soitin ja levyt. Siihen saakka sen päällä saa lökötellä radio ja kokovartalopeili. Tämän kesän suurin projekti on rakentaa uusi koti. Ja tällä kertaa yhteinen koti, saas nähdä millaisia kompromisseja saadaan aikaiseksi. - Jonna |
JonnaOon 22 vuotta, juon paljon kahvia ja tykkään kirjoitella asioita ylös muistiin. Tää koko sivusto perustuu lähinnä näiden kahden harrastuksen summaan, ja vuosien päästä voin sitten nostalgisin mielin lueskella näistä hetkistä. Archives
August 2020
Categories
All
|